Voisitko uskoa, että vielä 90-luvun alussa kiitollisuuden on esitetty olevan epämuodikasta? Ihmisten kyllä uskottiin tietävän, kuinka olla kiitollisia, mutta harvemmin kiitollisuutta kuitenkaan haluttiin esittää julkisesti.
Kiitollisuuden tunteen on määritelty heräävän, kun yksilö (hyötyjä) havaitsee toisen henkilön (hyväntekijän) tai muun lähteen tietoisesti toimineen hänen hyvinvointiaan hyödyntävällä tavalla. Useat kiitollisuutta käsittelevistä tutkimuksista ovat tarkastelleet kiitollisuuden tunteen heräämisen ”mekanismia”. Kiitollisuuden mekanismin on kuvailtu koostuvan kolmesta eri komponentista: järjestä, vapaaehtoisuudesta ja tunteista.
Toisin sanoen tämä tarkoittaa, että yksilö tunnistaa älyllisesti hyväntekijän teon ”lahjana”, haluaa vapaaehtoisesti osoittaa tunnustusta siitä sekä arvostaa hyväntekijän tekoa. Ekonomisesta näkökulmasta katsottuna kiitollisuus näyttäytyy sen sijaan etujen vaihtokauppana: kun yksilö antaa tarkoituksellisesti toiselle jotain hyötyä tai etua, kiitollisuus toimii vastalahjana.
Uudemmat tutkimukset ovat suunnanneet huomionsa kiitollisuuden laajempaan sosiaaliseen merkitykseen sosiaalisten suhteiden sekä yksilön hyvinvoinnin edistäjänä. Esimerkiksi kiitollisuuden osoittaminen ja sen merkitys yltävät laajemmalle kuin yksinkertaiset ilmaisut ”kiitos” tai ”olen kiitollinen sinulle”, sillä yksinkertaiset arkipäiväiset kiitollisuuden osoitukset edistävät positiivisia suhteita muihin ihmisiin.
KIITOLLISUUS LISÄÄ AUTTAMISHALUA
Vaikka kiitollisuus vaikuttaa kiitollisuutta kokevaan itseensä, sen on esitetty vaikuttavan erityisesti yksilön toimintaan suhteessa muihin ihmisiin. Tutkimusten mukaan kiitollisuus lisää muun muassa auttamishalua, tukea ja empatiaa muita kohtaan sekä prososiaalista käyttäytymistä. Vaikka kiitollisuus voikin johtaa myös vain hetkelliseen auttamiseen, sen vaikutusten on todettu olevan myös pitkäkestoisempia: kiitollisuuden tunteen kautta rakentuvat ja vahvistuvat resurssit — ystävyyssuhteiden ylläpidosta rakkauden ja huolenpidon osoittamisen taitoihin — eivät ole vain hetkellisiä muutoksia vaan toimivat ikään kuin resurssien varastona, joista yksilö hyötyy, kun tilanne vaatii.
Barbara Fredrickson on esittänyt kiitollisuuden rakentavan yksilön sosiaalisia resursseja esimerkiksi tukemalla ja vahvistamalla ystävyyssuhteita ja muita ihmissuhteita. Kiitollisuuden kokeminen kehittää yksilön kykyjä osoittaa arvostusta ja välittämistä, mikä vaikuttaa positiivisesti ihmissuhteisiin. Tämän on kuvailtu tapahtuvan yksilön ajatus- ja toimintamallien laajentumisen kautta: kiitollisuuden tunne saa yksilön venyttämään omaa ajatteluaan sekä miettimään luovemmin ja laajemmin tapoja, joilla hän voisi korvata kokemansa hyvyyden. Tämä pyrkimys taas poikii yhä uusia ideoita siihen, miten yksilö voisi osoittaa kiitosta ilman konkreettista lahjaa esimerkiksi eleiden, kosketuksen, sanojen tai huolenpidon avulla.
Kun näitä uusia tapoja kiitollisuuden osoittamiseksi harjoittelee tarpeeksi, niistä voi ajan myötä muodostua taitoja tunteiden ilmaisuun. Esimerkiksi kiitollisuuden vaikutuksia rakastamisen taitojen kehittymiseen ei ole kuitenkaan vielä täysin selvitetty. On vielä epäselvää, olisiko mahdollista, että kiitollisuutta vastikään kokeneet henkilöt tietäisivät kiitollisuuden avulla paremmin, kuinka osoittaa rakkautta ja myötätuntoa.
KIITOLLISUUS VAIKUTTAA YKSILÖÖN USEILLA ERI ELÄMÄNALUEILLA
Kiitollisuuden on todettu saavan aikaan positiivisia vaikutuksia myös suhteessa kiitollisuuden kokijaan itseensä eri elämänalueisiin liittyen. Robert Emmonsin ja Michael McGulloughin tutkimuksessa osallistujat jaettiin kolmeen joukkoon, joista yksi kirjasi ylös viikon aikana tapahtuneita merkittäviä asioita, toinen stressaavia asioita ja kolmas ryhmä kiitollisuutta aikaansaavia tapahtumia.
Kiitollisuuden aiheita ylös kirjanneet raportoivat viikon aikana vähemmän fyysisiä vaivoja, säännöllisempää kuntoilua, enemmän edistystä tavoitteiden suhteen, lisääntynyttä sosiaalista tukea muille ihmisille, enemmän optimismiin viittaavia ajatuksia sekä yleisesti korkeampaa yleistä hyvinvointia kuin muissa ryhmissä olleet henkilöt.
Fredricksonin mukaan kiitollisuus on mahdollisesti myös yksi merkityksellisistä osista, kun puhutaan ihmisten täyden potentiaalin esiintuomisesta — kukoistamisesta. Kiitollisuuden kokemisen on myös todettu lieventävän negatiivisia kokemuksia kuten paheksuntaa, kateutta ja katumusta. Näin kiitollisuuden voidaan nähdä toimivan eräänlaisena suojamuurina negatiivisia tuntemuksia vastaan.
SEURAAVAN OSAN AIHEENA IHAILU
Juttusarjan seuraavan osan aiheena on ihailu ja sen vaikutukset yksilön toimintaan: keskitytään esimerkiksi motivaatioon, tavoitteisiin ja myös kateuteen. Sitä ennen voit miettiä, miltä ihailu sinusta tuntuu tai miten se vaikuttaa sinuun. Ketä tai mitä sinä ihailet?
Teksti: Josetta Lehtonen
Sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa
sekä Joyllan Community Happiness -vastaava
Lähteet:
Algoe, S. B., & Haidt, J. (2009). Witnessing excellence in action: the ‘other- praising’ emotions of elevation, gratitude, and admiration. The Journal of Positive Psychology, 4(2), 105–127. https://doi.org/10.1080/17439760802650519
Emmons, R. A., & McCullough, M. E. (2003). Counting blessings versus burdens: An experimental investigation of gratitude and subjective well-being in daily life. Journal of Personality & Social Psychology, 84(2), 377–389. https://doi.org/10.1037//0022-3514.84.2.377
Fredrickson, B. L. (2004). Gratitude, Like Other Positive Emotions, Broadens and Builds. In R. A. Emmons & M. E. McCullough (Eds.), The Psychology of Gratitude (pp. 144–166). Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780195150100.003.0008
McAdams, D. P., & Bauer, J. J. (2004). Gratitude in Modern Life: Its Manifestations and Developments. In R. A. Emmons & McCullough (Eds.), The psychology of gratitude. Oxford University Press. https://doi.org/10.1093/acprof:oso/9780195150100.003.0008
McCullough, M. E., Kilpatrick, S. D., Emmons, R. A., & Larson, D. B. (2001). Is gratitude a moral affect? Psychological Bulletin, 127(2), 249–266. https://doi.org/10.1037//0033-2909.127.2.249
Peterson, B. E., & Stewart, A. J. (1996). Antecedents and contexts of generativity motivation at midlife. Psychology and Aging, 11(1), 21–33. https://doi.org/10.1037/0882-7974.11.1.21
Steindl-Rast, D. (2004). Gratitude as Thankfulness and as Gratefulness. In R. A. Emmons & M. E. McCullough (Eds.), The psychology of gratitude (pp. 282– 290). Oxford; New York: Oxford University Press.