Voit myös kuunnella tämän kirjoituksen tästä!
Suurin osa ihmisistä solmii elämänsä aikana parisuhteen: globaalilla tasolla yhdeksän kymmenestä. Sen merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on suuri. Avioliitossa olevat ovat muita onnellisempia. Parisuhteet luonnollisesti kiinnostavat useimpia meistä. Tällaisten läheisten suhteiden aloittaminen ja ylläpitäminen eivät kuitenkaan aina ole helppoja.
Vaikka ihastuminen ja rakastuminen ovat ihastuttavia tiloja, eivät ne ole joka päivä pelkkää hattaraa. Muun muassa menneisyyden kokemukset läheisistä suhteista vaikuttavat taustalla. Positiivisen psykologian kentällä tutkitaan ihmissuhteita, kommunikaatiota ja läheisyyden merkitystä. Kiintymyssuhteet ovat yksi tärkeä ihmissuhteisiin vaikuttava aihe, joka on myös osana Joyllan Positive Psychology Practitioner -koulutuksen kukoistuksen kehystä.
TURVALLISET JA TURVATTOMAT KIINTYMYSSUHTEET
Varhaiset kiintymyssuhteet ovat yksi merkittävä tekijä, joka näkyy parisuhteessa. Kiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja vanhemman välillä olevaa tunnesuhdetta, joka syntyy vuorovaikutuksessa. Se on elämän ensimmäinen suhde ja siten hyvin tärkeä selviytymisen ja terveen psykososiaalisen kehityksen kannalta. Suhteen erityisyyttä kuvaa sekin, että äitien tiettyjen aivoalueiden on havaittu reagoivan voimakkaammin tai eri tavalla, kun he katselevat videolta omia lapsia verrattuna siihen, että he katselisivat vieraita lapsia. Kiintymyssuhteella on evolutiivista hyötyä: on tärkeää tunnistaa ja kiinnittyä juuri omaan lapseen, jotta tämä selviytyy. Samoin lapsella on biologinen valmius muodostaa side hoitajaan.
Turvallisen kiintymyssuhteen avulla ihminen oppii säätelemään tunteitaan, rauhoittamaan itseään ja kurottumaan toisiin niin ilon kuin hädän hetkellä. Lapsen tarpeisiin on vastattu ja hänet on nähty ja huomioitu. Aikuisena turvallisesti kiintyneen on helppoa muodostaa emotionaalisia suhteita toisiin. Hänen on helppo etsiä turvaa läheisiltä ja ottaa vastaan rakkautta. Itsenäisyys ja riippumattomuus eivät nekään tuota vaikeuksia, kun osaa myös luottavaisesti sitoutua.
Turvallisen lisäksi on olemassa turvattomia kiintymyssuhteita. Eri tutkijat luokittelevat turvattomia kiintymyssuhteita hieman eri tavoilla, tässä yksi jaottelu:
Välttelevästi kiintyneellä on vaikeuksia luottaa toisiin, hän pysyy etäällä. Lapsen perustarpeista on huolehdittu, mutta negatiivisesta tunneilmaisusta rangaistu. Lapsi oppii siihen, että on pärjättävä yksin. Välttelevästä voi kehittyä supersuorittaja. Aikuisena perheen ja työelämän yhdistäminen voi olla haastavaa, koska työ saattaa mennä perheen edelle. Välttelevää kiintymyssuhdetta tavataan meillä enemmän kuin toisissa kulttuureissa.
Ristiriitainen kiintymyssuhde syntyy epäjohdonmukaisesta vanhemmuudesta. Vanhemman käytös ei ole ennustettavaa, mikä saa lapsen olemaan jatkuvasti varuillaan. Lapsen itkiessä vanhempi saattaa lohduttaa – tai suuttua. Loogisuus puuttuu täysin. Lapsi saattaa vetäytyä tai päinvastoin heittäytyä aggressiiviseksi saadakseen huomiota. Aikuisena ristiriitaisesti kiintyneen voi olla hankalaa ilmaista tunteitaan, koska toisten tunteet ovat jatkuvasti mielessä. Hän yrittää vältellä konflikteja viimeiseen asti. Parisuhteessa se voi näkyä vaihtelevana ja kaoottisena käyttäytymisenä vuoroin lähestyen ja vuoroin vältellen puolisoa ristiriitaisilla tavoilla.
Jäsentymätön kiintymyssuhde muodostuu traumaattisissa kasvuolosuhteissa. Lapsi ei löydä tiettyä kiintymysstrategiaa, joka toimisi. Perheessä voi olla esimerkiksi alkoholismia ja väkivaltaa. Vanhempien vaarallisuus voi aiheuttaa lapsessa erikoisia reaktioita, esimerkiksi jähmettymistä tai toistuvaa liikehtimistä.
Kiintymyssuhteita on tutkittu mielenkiintoisesti tekstaamisen kautta eli kuinka paljon ihmiset lähettävät tekstiviestejä kumppaneilleen. Tässä havaittiin eroja kiintymyssuhteiden välillä. Tutkimuksessa kiintymyssuhteet jaettiin turvalliseen ja turvattomaan eli ahdistuneeseen ja välttelevään. Turvattomat lähettelivät eniten viestejä, turvalliset taas vähiten. Tutkimuksessa arvioidaan, että vältteleville voi olla luonnollisempaa kommunikoida vähemmän intiimillä keinolla eli tekstaamalla. Ahdistuneesti kiintyneet taas pelkäävät menettävänsä partnerin ja pyrkivät pitämään tämän lähellään jatkuvasti. He takertuvat. Rakkautta varmistellaan ja pyritään vahvistamaan viesteillä. Voi olla, että mitä enemmän viestejä vaihdetaan, sitä onnettomampi suhde on. Tämä selittynee sillä, että runsas viestittely on pois kasvotusten tapahtuvasta kommunikaatiota ja läheisyydestä. Viestittely ei tietenkään vaaranna suhdetta, mutta jos vuorovaikutus nojaa enemmän sähköiseen muotoon, se voi merkitä tyytymättömyyttä suhteeseen.
Positiivisessa psykologiassa tutkitaan mm. ihmissuhteita ja hyvää vuorovaikutusta. Yksi parisuhteen merkittävimmistä tekijöistä on kiintymyssuhde eli se kaikkein ensimmäinen ihmissuhde, jonka lapsi muodostaa vanhempaansa.
KIINTYMYSSUHTEET OSANA ELÄMÄNKAARTA
Kiintymyssuhteesta tulee yksi osa ihmisen persoonallisuutta. Ei ihmekään, että se vaikuttaa merkittävästi siinä, miten yksilö muodostaa ihmissuhteita ja kuinka läheisiä nämä ovat. Kiintymyssuhde muodostaa lapselle käsityksen siitä, mitä ihmissuhteet ovat ja miten niissä toimitaan. Tästä kehittyy kiintymystyyli, joka tarkoittaa tapaa olla suhteessa ja kokea turvallisuus, luottamus ja läheisyys.
Kiintymyssuhteessa (tai kiintymyssuhteissa: lapsi muodostaa molempiin vanhempiinsa kiintymyssuhteen, jotka ovat yhtä merkittäviä) opitut taidot ja tavat olla toisen kanssa siirtyvät myöhempiin läheisiin ihmissuhteisiin. Yleensä lapsuuden kiintymyssuhde näkyy erityisesti parisuhteessa, mutta yhtä hyvin se voi tulla esiin myös tärkeässä ystävyyssuhteessa. Toinen voi kokea hylätyksi tulemista, jos ystävä peruu yhteisen tapaamisen. Voi kuulostaa pieneltä jutulta, mutta on hyvä muistaa, että kiintymyssuhde on ennen kaikkea mielen sisäistä turvallisuutta/turvattomuutta, jota on helppo horjuttaa suhteissa, jotka ovat yksilölle tärkeitä. Hyvinvoivassa parisuhteessakin on mukana ystävyyttä.
Kiintymyssuhteet kehittyvät ja muovautuvat koko elämän. Aiemmin kiintymyssuhteita on pidetty pysyvinä, mutta nykytutkimus tietää, että ne voivat muuttua. Eräässä laajassa kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että pysyvyyttä ei ollut lainkaan, kun seuranta-aika oli yli 15 vuotta. Monet tekijät vaikuttavat ihmiseen. Kiintymyssuhdekin on vain yksi osa ihmisen käyttäytymistä, joka vaihtelee tilanteesta ja ihmisestä toiseen, eikä sitä siksi ole järkevää ottaa hyvin kategorisesti. Paljon riippuu myös kumppanista. Jos turvaton saa kumppanikseen turvallisen, tämä voi olla eheyttävä kokemus. Kun näin onnellinen asia tapahtuu, turvallinen kiintymyssuhde voi periytyä omille lapsille.
TOIVEET JA TARPEET ROHKEASTI ESILLE
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen kehottaa kumppaneita keskustelemaan omista toiveista ja tarpeista. Puolison erilainen kiintymystyyli voi tuntua oudolta, mutta se tulee ymmärrettäväksi avoimuuden ja kontaktin myötä. Näin omaa kiintymyssuhdetta voi hoitaa ja korjata. Alun perin turvaton voi tuntea olonsa turvalliseksi sopivan kumppanin löytyessä.
Joyllan perustajat ja Positive Psychology Practitioner -koulutuksen pääkouluttajat Paulina Piippo ja Netta Lehtonen kertovat, että kirjallisuudessa takertuvia kehotetaan opettelemaan omien tarpeiden ja tunteiden esille tuomista. Välttelevän taas kannattaa opetella tiedostamaan oma välttelevä tapa olla parisuhteessa sekä unohtamaan ajatuksen sen oikean löytämisestä, mikä voi olla tapa vältellä sitoutumista. Kouluttajat jatkavat, että ylipäätään parisuhdetta voi vaalia olemalla kiinnostunut, osoittamalla kiintymystä, kiinnittämällä huomio hyvään ja välittämällä empatiaa, myötätuntoa ja anteeksiantoa. Ratkaisukeskeinen riitely eli yhteisymmärrykseen pyrkivä neuvottelu syyllistämättä toista on myös tärkeää.
Omaa tunnesäätelyä ja parisuhteen vuorovaikutustaitoja voi myös tarvittaessa harjoitella esimerkiksi pariterapiassa. Turvallinenkaan kiintymyssuhde ei ole tae parisuhdeonnelle tai sen kestävyydelle, vaikka se toki antaa hallintakeinoja ristiriitoihin. Oli kiintymyssuhde mikä hyvänsä, toimivan parisuhteen voi muodostaa monella tavalla.
Teksti: Anne Haikola
Psykologi ja Positive Psychology Practitioner
Lähteet:
Bowlby, J. (1969). Attachment. Attachment and loss: Vol. 1. Loss. New York: Basic Books.
Broad, K. D., Curley, J. P., & Keverne, E. B. (2006). Mother–infant bonding and the evolution of mammalian social relationships. Philosophical Transactions of the Royal Society B, 29(361), 2199-2214. doi: [10.1098/rstb.2006.1940]
Desrosiers, A., Sipsma, H., Callands, T., Hansen, N., Divney, A., Magriples, U., & Kershaw, T. (2014). ”Love hurts”: Romantic attachment and depressive symptoms in pregnant adolescent and young adult couples. Journal of Clinical Psychology, 70(1), 95-106. doi: 10.1002/jclp.21979
Holmes, B. M., & Johnson, K. R. (2009). Adult Attachment and Romantic Partner Preference: A Review. Journal of Social and Personal Relationships, 26(6-7), 833-852. doi: 10.1177/0265407509345653
Joylla (2018). Positive Psychology Practitioner -koulutus.
Luo, S. (2014). Effects of texting on satisfaction in romantic relationships: The role of attachment. Computers in Human Behavior, 33, 145-152. DOI: 10.1016/j.chb.2014.01.014
Main, M., & Solomon, J. (1990). Procedures for identifying infants as disorganized/disoriented during the Ainsworth Strange Situation. Teoksessa M. T. Greenberg, D. Cicchetti, & E. M. Cummings (toim.), The John D. and Catherine T. MacArthur Foundation series on mental health and development. Attachment in the preschool years: Theory, research, and intervention (s. 121-160). Chicago, IL, US: University of Chicago Press.
Markova, K. Aikuisrakkaus ja kiintymyssuhde. (n.d.). Noudettu 3.12.2018 osoitteesta http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/parisuhde-puheeksi-neuvolatyossa/3-jakso-aikuisrakkaus-ja-kiintym/
Sinkkonen, J. (2004). Kiintymyssuhdeteoria – tutkimuslöydöksistä käytännön sovelluksiin. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 120(15). Noudettu 3.12.2018 osoitteesta https://www.duodecimlehti.fi/duo94437
Sinkkonen, J. (2018). Kiintymyssuhteet elämänkaaressa. Helsinki: Duodecim.
Vasama, T. (2018, marraskuu 8). Suomalaisia on kasvatettu ylenpalttiseen reippauteen, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen – Sillä on hintansa, ja nyt se heijastuu parisuhteisiimme ja omien lastemme käytökseen. Helsingin Sanomat. Noudettu 3.12.2018 osoitteesta https://www.hs.fi/elama/art-2000005891557.html
Wan, M. W., Downey, D., Strachan, H., Elliott, R., Williams, S. R., & Abel, K. M. (2014). The neural basis of maternal bonding. PLos One, 9(3). doi: [10.1371/journal.pone.0088436]
Joyllan uutiskirjeen voit tilata tästä.