Voit myös kuunnella tämän tekstin tästä!
Vieraskynä / Kirsi-Marja Kauppala
Mitä jää jäljelle, kun ihmiseltä viedään kaikki ja elämä voi loppua milloin tahansa? Mikä saa kestämään painajaismaisen todellisuuden, toivottomuuden, hitaan kuoleman? Ja miksi jokaisen nykyihmisen pitäisi lukea Viktor Franklin 77 vuoden takaisista kokemuksista kertova Ihmisyyden rajalla -kirja? Siksi, että se opettaa elämästä asioita, joita ei voi oivaltaa mukavuuden ympäröimänä.
Syyskuussa 1942 itävaltalainen neurologi ja psykiatri Viktor Frankl vietiin junaan. Tuo juna vei hänet ja 1 500 muuta juutalaista keskitysleirille. Yhdessä hetkessä oma elämä oli muiden käsissä. Perillä SS-mies ohjasi vangit yksitellen etusormen heilautuksella vasemmalle ja oikealle – kuolemaan ja elämään. Yhdeksän kymmenestä päätyi vasemmalle, Viktorin kohdalla kohtalo heilahti oikealle eli työleirille.
Vielä silloin Frankl ei tiennyt, että edessä olisi kolmen vuoden vankeus keskellä kuolemaa. Eikä hän tiennyt sitä, että ilman näin äärimmäisiä olosuhteita ja kärsimystä hän ei saisi ymmärtää elämän ydintä, jonka avulla selviäisi hengissä yhtenä harvoista. Tai sitä, että hän kehittäisi myöhemmin oivalluksistaan elämän merkityksellisyyttä korostavan opin, logoterapian.
Keskitysleirillä Frankl oivalsi tämän: Kun ihmiseltä viedään kaikki paitsi hänen alaston ruumiinsa, jäljelle jää se, mitä ei voi tuhota. Se sama voima, joka antaa elämälle merkityksen – rakkaus.
”Ihmisen pelastus on rakkaudessa”, Frankl kirjoitti.
Rakkaus näkyi siinä, miten toiset vangeista antoivat muille viimeisen leipäpalansa tai löysivät henkisen kasvun mahdollisuuden omasta kärsimyksestään. Tämä todisti sen, että ihminen voi valita oman asenteensa – rakkauden – kaikissa tilanteissa. Kukaan ei voi ottaa pois tätä vapautta, sillä se on jokaisen oma sisäinen päätös.
”Juuri henkinen vapaus tekee elämästä merkityksellisen”, Frankl kirjoitti.
Frankl löysi oman merkityksen ja toivon matkaamalla mielessään tulevaisuuteen. Hän kuvitteli, mitä halusi vielä tehdä ja mitä elämä häneltä odotti. Hän haaveili kirjoittavansa tuhotun käsikirjoituksensa uudelleen valmiiksi. Hän näki itsensä luennoimassa keskitysleirien psykologiasta. Hän keskusteli mielessään vaimonsa kanssa ja kuuli tämän äänen korvissaan. Rakkauden voima ylitti ajan ja paikan. Se oli yhtä todellinen, jopa todellisempi, hengen tasolla.
Mutta tärkeintä ei ollut se, mitä hän odotti elämältään, vaan mitä elämä odotti häneltä.
Franklilta elämä odotti, että hän kestäisi tämän haasteen, jotta voisi sen jälkeen kertoa tarinansa – mitä ihmissielun syvyyksistä löytyy – niin hyvässä kuin pahassa. Merkitys auttoi häntä selviytymään ja vapauduttuaan elämään tavoitteensa toteen.
Franklin Ihmisyyden rajalla -kirja muistuttaa, että elämä odottaa samaa meiltä jokaiselta – olosuhteista riippumatta. Miten jokaisella on oma ainutlaatuinen merkityksensä, jonka vain itse voi täyttää ottamalla elämän haasteen vastaan.
Kirjoittaja Kirsi-Marja Kauppala on freelance-toimittaja ja mukana Joyllan Positive Psychology Practitioner -verkkokoulutuksessa.
Lisää Kirsi-Marjan hyvinvointijuttuja voit lukea täältä: www.coretunne.com
Joyllan uutiskirjeen voit tilata tästä.