Vieraskynä / Saara Ahtola
”Ihmissuhteet ovat kriisitilanteissa meille usein keskeisin asia, joka auttaa jaksamaan. Olemme tässä tilanteessa yhdessä. Nyt kenenkään ei tulisi jäädä huolensa kanssa yksin”, kirjoittaa kriisityöntekijä Saara Ahtola.
Elämme vaikeita aikoja maailmassa. Ukrainan kriisi, sota Euroopassa, on omiaan herättämään monenlaista hätää, huolta ja uhkaskenaarioita. Ne ovat inhimillisiä reaktioita poikkeukselliseen tilanteeseen. Monien voimavarat olivat jo valmiiksi vähissä. Olemmehan eläneet viimeiset kaksi vuotta pandemiakriisin keskellä, ja ilmastokriisikin vaatisi huomiotamme.
Kriisi on luonteeltaan tapahtuma, joka haastaa meidän ihmisten kokemusta elämän ennakoitavuudesta ja perusturvasta. Kriisitilanne aktivoi meille jokaiselle tyypillisiä tapoja reagoida. Aina nämä tavat eivät tue selviytymistämme vaikeasta tilanteesta vaan voivat hankaloittaa sitä.
Ahdistus ja hallinnan tunteen menetys voivat saada esimerkiksi kuluttamaan uutisvirtaa jatkuvasti. Mieli saattaa sitä kautta hakea takaisin hallinnan tunnetta. Kun uutiset ovat lohduttomia ja oma vaikutusvalta itse kriisiin kulkuun pieni, tämä selviytymiskeino voi lisätä riittämättömyyden tunnetta ja stressiä kehossa. Kriisiin liittyvä uhkan kokemus voi tuoda pintaan monenlaisia epämiellyttäviä tunteita ja kehollisia tuntemuksia. Kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse pakottaa tai pyrkiä hallitsemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ikäviin tunteisiin ja ajatuksiin kannattaisi jumiutua, sekään ei ole meille avuksi.
Meidän on tärkeää oman jaksamisen vuoksi pyrkiä säätelemään ja annostelemaan vaikeita tunteita. Jokaisen olisi nyt tärkeä asettua pohtimaan, miten voisin nyt olla itseni puolella, mikä minua voisi auttaa juuri nyt.
YHTEYS MUIHIN TUO VOIMAA
Positiivisen psykologian ja Kukoistuksen kehyksen™ elementeissä on paljon sellaista, joka voi olla meille avuksi. Korostaisin ensimmäisenä yhteyttä toisiin ihmisiin. Ihmissuhteet ovat kriisitilanteissa meille ihmisille usein keskeisin asia, joka auttaa jaksamaan. Olemme tässä tilanteessa yhdessä. Nyt kenenkään ei tulisi jäädä huolensa kanssa yksin.
Turvallisissa ihmissuhteissa mahdollistuu meille ihmisille niin tärkeä tunteiden yhteissäätely. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvä vuorovaikutus toistemme kanssa voi vaikuttaa kokemiimme tunteisiin ja lisätä hyvinvointiamme. Parhaimmillaan epämiellyttävät tunnetilat hellittävät meistä otettaan kokiessamme yhteyttä toisiin. Ajatuksiin tulee selkeyttä ja kehokin rauhoittuu toisten turvallisesta läsnäolosta. Ihmissuhteissa voimme tarvittaessa myös hetkittäin heittäytyä toistemme tuettavaksi, kunnes omat voimat taas palaavat.
ITSEMYÖTÄTUNTO APUNAMME
Itsemyötätunto on sisäistä voimaa, joka voi olla meille avuksi kriisitilanteissa. Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että kohtelemme itseämme niin kuin henkilöä, kenestä välitämme. Tarvitsemme sitä erityisesti vaikeissa tilanteissa. Itsemyötätuntotutkija Kristin Neff puhuu itsemyötätunnon kahdesta puolesta, lempeästä ja jämäkästä. Lempeä itsemyötätunto voi tässä tilanteessa tarkoittaa sallivaa, lempeää suhtautumista itseen ja kaikkeen siihen, mitä tilanne itsessä herättää.
Jämäkkä itsemyötätunto voisi olla esimerkiksi sitä, että tietoisesti rajaa sotaa koskevien uutisten seuraamista, jos huomaa, että se vain lisää omaa ahdistusta. Jämäkkää itsemyötätuntoa voi olla myös oivallus siitä, että nyt omasta itsestä on tärkeä pitää erityisen hyvää huolta, jotta selviytyy oman elämän pyörittämisestä sekä maailmantilanteen aiheuttamasta inhimillisestä kuormituksesta.
Toisaalta itsemyötätuntoa on myös se, että pyrkii vaikuttamaan siihen, mihin pystyy ja tekee omien arvojen mukaisia tekoja. Tarvittaessa avun hakeminen oman jaksamisen tueksi on myös hyvä esimerkki itsemyötätuntoisesta teosta.
TURVAN KOKEMUKSEN LISÄÄMINEN
Itselle merkityksellisten asioiden tekeminen arjessa, turvaa tuovien rutiinien ylläpitäminen, toimijuuden kokemukset, omien vahvuuksien käyttäminen, toisten auttaminen, tietoinen läsnäolo, yhteyden kokemukset suhteessa luontoon ja eläimiin, liikkuminen ja liike sekä miellyttävien tunteiden kokeminen. Kaikki nämä ovat mielestäni asioita, joilla voimme pyrkiä aktivoimaan jokaisessa meissä olevaa turvajärjestelmää uhkan kokemuksen vastapainoksi. Mikä vahvistaa sinussa turvaa?
Meillä ihmisillä on uskomaton kyky selviytyä vaikeista tilanteista. Resilienssi tarkoittaa ihmisten ja yhteisöjen kykyä selviytyä isoista muutoksista ja kohdata häiriöitä ja kriisejä. Tähän toipumiskykyyn voi liittyä myös voimaantumista, merkityksellistä kasvua ja kehitystä. Resilienssin suhteen nostaisin tässä jaetussa kriisissä erityisesti yhteisön resilienssin merkityksen.
Omalla työpaikallani järjestettiin sodan syttymisen jälkeen tunnin keskusteluhetki, täysin ilman agendaa. Tämä tilaisuus tuntui tärkeältä ja voimaannuttavalta. Siinä sai osallistua keskusteluun sekä työntekijänä että inhimillisenä, kokevana ihmisenä. Päällimmäisenä tunteena minulle jäi tunne vahvistuneesta yhteydestä kollegoihini, kanssaihmisiin, tunne siitä, että olemme tässä yhdessä. Miten sinä voisit olla vahvistamassa kannattelevaa yhteisöllisyyden kokemusta?
Minulle eniten turvan tunnetta juuri nyt omassa arjessa tuovat linnunlaulun kuunteleminen, sinitiaisten ajoittainen vierailu ikkunallani, auringon ja sinisen taivaan ihmettely, nukkuminen, kehon ylivireystilan rauhoittaminen ja hengittely, tanssiminen, rakkaat ihmiset, halaaminen sekä toimijuuden kokemus toisten auttamisen kautta. Kriisistä huolimatta meillä on oikeus myös kokea iloa, onnea ja kiitollisuutta. Muistutan itseäni siitä, että kukoistukseenkin kuuluvat ylä- ja alamäet, se jos jokin on elämää.
Kirjoittaja Saara Ahtola on sosiaalipsykologi (VTM) ja kriisityöntekijä sosiaalialan järjestössä, jonka työnkuvaan kuuluu mm. kriisi- ja keskusteluavun tarjoaminen nuorille, mielen hyvinvoinnista muille puhuminen sekä ryhmien ohjaaminen. Saara opiskelee parhaillaan positiivisen psykologian oppeja Joyllan Positive Psychology Practitioner™ -koulutuksessa.
HUOM. Järjestimme 22.3.2022 maksuttoman webinaarin aiheesta ”Positiivinen psykologia tukena vaikeina aikoina”. Katso webinaarin tallenne tästä.