Nukuin tänään pommiin ja se pisti päivän aikataulut sekaisin. Olin kuitenkin luvannut äidilleni, että käyn auttamassa häntä, joten pidin siitä kiinni vaikka oli paljon muutakin tekemistä. Onneksi tein niin, sillä siitä tuli hyvä mieli molemmille.
Kotimatkan kävelin/juoksin kiireellä, sillä tärkeä Skype-puhelu oli juuri alkamassa. Ohitin naisen, jonka kauppakassi oli tippunut ja tavarat lentäneet ympäriinsä. Kävelin hänen ohitseen muutaman askeleen, sillä olinhan jo melkein myöhässä sovitusta tapaamisesta. Onneksi ääni pääni sisällä sai minut pysähtymään ja kysymään josko kuitenkin voisin olla avuksi. Autoin poimimaan tavarat ja sain palkkioksi kauniin hymyn ja kiitoksen. Myöhästyin tapaamisesta pari minuuttia, mutta ei se niin haitannut, vaan sai minut mahdollisesti jopa paremmalle tuulelle puheluakin ajatellen.
Tiedekin tukee tätä ajatusta.
Altruismilla tarkoitetaan epäitsekästä tai pyyteetöntä toimintaa, jossa auttaminen ja toiselle hyvän tekeminen asetetaan etusijalle. Se on siis muiden hyvän laittamista oman edun edelle. Vaikka ihmisten oletetaan usein olevan itsekeskeisiä, osoittavat tutkimukset kuitenkin esimerkiksi pienten lasten auttavan muita pyyteettömästi.
Auttamisen on sanottu evoluutiotutkijoiden mukaan olleen yksi tärkeimmistä selviytymiskeinoistamme. Neurologiset tutkimukset tukevat tätä, sillä pyyteetön toiminta sytyttää aivoissa hyvään olon ja palkkioihin liittyvän alueen. Sama alue on toiminnassa esimerkiksi suklaata syödessä tai seksiä harrastaessa.
Moni kuitenkin toimii itsekkäästi ja tutkimukset osoittavatkin, että kummatkin tavat ovat meihin syvästi juurtuneita. Siksi joudumme pohtimaan tekemisiämme ja valintojamme ja löytämään keinoja, joiden avulla valitsemme auttamisen itsekkyyden sijaan.
On tietysti myös hyvää itsekkyyttä ja välillä on parhaaksi keskittyä omaan etuun tai hyvinvointiin. Itsemyötätunnon tärkeys korostuu tässäkin asiassa.
Mutta on hyvä pitää mielessä, että auttamisesta todella hyötyy sekä antaja että vastaanottaja.
Miten sinä voisit tänään olla avuksi? <3