Olipa kerran tyttö, joka päätti lähettää hakemuksen mielenkiintoiseen projektiin. Kun hän sai haastattelukutsun, joka oli lähetetty myös muutamalle kymmenelle muulle, tuli pelko kylään ja toi mukanaan itsesuojeluvaiston. Tytön mieleen juolahti ajatuksia kuten ”enhän minä sinne voi mennä itseäni nolaamaan kaikkien muiden eteen”, ”ei minulla ole mitään annettavaa” ja ”kaikki muut ovat varmasti minua parempia ja kokeneempia”.
Kun haastattelupäivä vihdoin koitti, sisäinen kriitikko tytön pään sisällä sanoi, että ”sinun on varmaan parempi jäädä kotiin, ei siitä kuitenkaan mitään tulisi”. Kaikista näistä ajatuksista huolimatta tyttö suuntasi kohti haastattelupaikkaa. Hän huomasi rauhoittelevansa kriitikkoa tarjoamalla tälle ajatuksia siitä, kuinka hän on ennenkin selvinnyt, jopa onnistunut ja kuinka olisi parempi mennä paikalle luottavaisin mielin ja elää hetkessä sen sijaan, että murehtisi jo tulevaisuutta. Tyttö mietti, että hänellä olisi aina ulkomaanmarkkinat avoinna, mikäli hän syystä tai toisesta tekisi itsestään naurunalaisen täällä.
Tämä tyttö olen minä ja tämä tarina on vain yksi pieni esimerkki siitä, miten sisäinen kriitikkoni on yrittänyt ”suojella” minua koko elämäni ajan. Suureksi onnekseni olen kuitenkin kehittänyt itseäni ja ottanut monta askelta eteenpäin kriitikon hyväksymisessä ja ylipäätään sen suhteen, että tunnistan eron kriitikon ja todellisuuden välillä. En todellakaan väitä, että näin tapahtuisi aina! On asioita, joita en saa aikaiseksi, koska en uskalla tai koska en usko olevani tarpeeksi hyvä. Lukuisia kertoja olen jättänyt mahdollisuuksia näkemättä tai hyödyntämättä olemalla ankara itselleni.
Kuulostaako tämä kenties tutulta? En ole riittävä, en ole valmis, en ole oikeanlainen, en pysty siihen, en minä osaa, muut ovat parempia... Oletko kuullut näitä lausahduksia pääsi sisällä? Meillä kaikilla on oma sisäinen kriitikkomme. Et ole yksin riittämättömyyden tunteen kanssa, mutta meissä kaikissa on kuitenkin eroja sen suhteen, miten reagoimme kriitikkoomme ja miten annamme sen vaikuttaa meihin. Menestyneet ja rohkeatkin pelkäävät ja jännittävät, mutta he toimivat siitä huolimatta.
Itse olen saanut tämän asian suhteen valtavasti hyötyä positiivisesta psykologiasta ja valmennuksesta. Koska tämä universaali haaste tulee kerta toisensa jälkeen esille omalla kohdallani sekä asiakkaidemme ja ystäviemme kanssa keskustellessa, olemme päättäneet järjestää valmennuksen aiheesta.
Lämpimästi tervetuloa Rohkeasti riittävä -valmennukseen, jossa käsittelemme rohkeutta ja itsemyötätuntoa. <3 Valmennus järjestetään Helsingin Lauttasaaressa 14.12. klo 18–20.
Onneksi en jäänyt kotiin katsomaan telkkaria haastattelupäivänä, vaikka siltä tuntuikin. Lähdin rohkeasti tutustumaan mielenkiintoiseen projektiin ja itseeni. Ja sehän kannatti, sillä tulin valituksi! Arvatkaapa muuten mikä ensimmäinen ajatukseni oli kun sain tietää siitä? Miten onnistuin huijaamaan niitä valitsemaan mut mukaan?
Itsemyötätunto ei ole mikään helpoin asia. Eikä se todellakaan mielestäni tarkoita sitä, että sisäinen kriitikko tulisi kokonaan kutistaa ja keskittyä pelkkään positiiviseen ajatteluun. Vaan sitä, että on hellä ja hyväksyy senkin puolen itsestään, mutta ei anna sille liikaa valtaa ja kyseenalaistaa sen.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia, kun vain uskallamme olla avoimia ja aitoja. Ihanaa viikkoa ja itsemyötätuntoa teille kaikille! <3
Ilolla,
Netta