“Koulutus antoi paljon työkaluja ja mittareita hyvinvoinnin mittaamiseksi.”
Istun kahvilassa vilkkaalla kävelykadulla ja ohitseni kulkee ihmisiä. Jokaisella on tarinansa, menneisyytensä ja päämääränsä. Sitten on tämä hetki.
Johanna Lehtinen katsoo kiireettömänä ohikulkevia.
− Millaista tarinaa itsestämme kerromme? Mitä painotamme, mitä jätämme kertomatta? Rakennamme itse tarinamme ja värit siihen. Rakastan pohtia ihmisten tarinoita!
Lehtisen omaan tarinaan piirtyvät vahvasti koulukiusaamisen ja harvinaisen sairauden varjot. Hän kokee selvinneensä, mutta miten?
− Siihen halusin vastauksia positiivisesta psykologiasta. Menin Joyllan koulutukseen ymmärtääkseni enemmän omista selviytymiskeinoistani ja siitä, miten elämän kipukohtia voi kääntää voimaksi. Miksi toiset selviävät ja toiset eivät?
TYÖELÄMÄTAIDOT KOETUKSELLA
Positive Psychology Practitioner™ -koulutukselle Lehtisellä oli myös toinen päämäärä: saada työvälineitä johtamisen ja johtajuuden kehittämiseen. Soldem-myyntitalo oli uuden jännittävän arjen edessä koronan tuoman etätyöpakon vuoksi.
− Työntekijöiden hyvinvointi ja motivaatio töitä kohtaan laskivat epävarman tilanteen vuoksi. Työn tekemisen tapa etänä oli uutta eikä itsenäiseen työntekoon ollut riittävästi työelämätaitoja. Työntekijöiden riittämättömyyden tunne ja ahdistus siirtyivät johtoon, emmekä osanneet vastata uudenlaisiin johtamisen tarpeisiin. Yritimme tehdä etäjohtamista kuten lähijohtamista, eikä se toiminut. Meidän tuli tarkastella toimintaamme ja oppia uusi johtamisen tapa, tiimipäälliköiden esihenkilönä toiminut Lehtinen summaa.
Johanna Lehtinen haluaa olla vaikuttava johtaja ja jakaa positiivisen psykologian oppeja työyhteisöönsä. Hän tietää, että ollakseen vaikuttava johtaja hänen tulee tuntea itsensä. Uusi oppi täytyy pureskella omakohtaisten kokemuksien kautta, jotta sitä voi hyödyntää ja jakaa muille.
− Taustani vuoksi olen aina vain miettinyt kehityskohtia itsessäni. Olen yrittänyt piilotella niitä ja pärjätä aina vain paremmin. Kukoistuksen kehys auttoi ymmärtämään hyvää itsessäni ja elämässäni, ja avasi silmäni vahvuuksilleni. Se oli koulutuksessa käänteentekevä tieto.
AINUTLAATUISIA KOHTAAMISIA
Joyllan koulutuksessa suuren lisäarvon toivat pienryhmätapaamiset.
− Käsittämättömän hienoja kohtaamisia, joita ei ”normaalissa elämässä” tapahdu! Juttelimme toisillemme, täysin tuntemattomille ihmisille, todella avoimesti elämämme kriiseistä ja tunteista. Oli tärkeä sanoittaa ajatuksia ja tulla siinä porukassa hyväksytyksi. Kukaan ei tuominnut, vaan vaikeista asioista puhuttiin kauniisti ja kevyesti. Se oli todella terapeuttista.
Siinä ryhmässä ja koulutuksen edetessä Lehtinen alkoi harjoitella uudenlaista tarinankerrontaa itsestään.
− Voisinko päästää irti koulukiusaamisesta ja sen korostamisesta nykyisessä minässäni? Voisinko kertoa uudenlaista positiivista tarinaa itsestäni, sitä, missä olen hyvä ja mitkä ovat vahvuuteni?
Vahvuusajattelun hän vei myös työpaikkaansa. Koulutuksen lopputyössä hän halusi kehittää yrityksen johtajuutta ja johtamisen haasteita pandemia-aikaan. Koska töissä oli meneillään jatkuva selviytymisen ja alavireisyyden tunnelma, siihen piti puhaltaa uutta myönteistä tuulta.
− Tiesimme, että vaikka palaisimme jossain vaiheessa takaisin työpaikalle, etätyöaika jättää meihin suuren jäljen ja muuttaa työnteon tapaa pysyvästi. Teknologia tuli nähdä johtamisen tukena, eikä vaikeana vuorovaikutusvälineenä kasvokkain kohtaamisen sijaan. Muutto konttorilta etätöihin tapahtui viikossa, mutta muutos ei ollut ollenkaan suunniteltu tai hallittu. Mieli ei ehtinyt mukaan muutoksen tueksi.
INTERVENTIOT JOHTAMISEN TUKENA
Johanna Lehtinen kävi alaistensa kanssa vahvuuskeskustelut ja teetti VIA-vahvuuskyselyn jokaiselle. Hän toi Joyllan Kukoistuksen kehys -hyvinvointimallin kautta teoriapohjaa keskustelun tueksi sekä alkoi vahvistaa yrityksen ja yksilöiden hyvyyttä.
− Pohdimme, missä liiketoimintaluvut ovat nyt, ja missä niiden tulisi olla. Miten pääsisimme vielä saavuttamattomissa oleviin tavoitteisiin, miten toimintaamme tulisi muuttaa? Nykyisellä toimintamallilla se ei onnistuisi.
Interventiona hän käytti myös Paras mahdollinen minä -harjoitusta, jossa jokainen tiimipäällikkö pohti itseään muutaman vuoden kuluttua parhaana mahdollisena versiona itsestään päällikkönä. Työstä haettiin merkitystä sanoittamalla ja puhumalla. Talon tavoitteita yhytettiin yhteen omien tavoitteiden kanssa.
Työtä tuunattiin ja työrooleja vahvistettiin vahvuuksien avulla. Samalla opittiin tuntemaan paremmin kollegoita.
− Käytännössä myös loimme uusia toimintamalleja, kuten sen, miten Teams-sovelluksessa kerrotaan, milloin on tavoitettavissa. Tiimipäälliköt merkitsevät aikatauluihinsa vihreällä liikennevalolla ne ajat, jolloin he ovat tavoitettavissa työntekijöille. Näin selkiytimme aikataulutusta ja kommunikaatiota oikeanaikaiseksi. Lisäksi aloimme käyttää videokuvaa soittojen tukena, jotta aktivoisimme kaikkia aisteja ollaksemme enemmän läsnä. Todellisuus tuli rakentaa Teamsiin ja kaikki ”multitaskaaminen” oli lopetettava, koska se korostui etätyössä selvästi heikkona kommunikaationa.
UUSI YHTEYS ITSEEN
Kaikkiaan lopputyö ja johtamisen muutoksen tarkastelu kesti Lehtiseltä viisi kuukautta. Siinä ajassa saatiin jo tuloksia laadullisen palautteen muodossa työntekijöiltä: arki koettiin sujuvammaksi, työssä koettiin enemmän hallinnan tunnetta, viestintä oli selkiytynyt ja työn imu oli noussut.
− Sain Joyllan koulutuksesta valtavasti apua hyvinvointikyselyiden ja työn imun mittausten tulkintaan ja siihen, miten voisimme tuloksia kehittää. Aiemmin meillä oli mittarit mittaamiseen, muttei tavoitteita kyselylle. Nyt pohdimme, mitä haluamme selvittää, ja valitsemme mittarit sen tueksi. Koulutus antoi paljon työkaluja ja mittareita hyvinvoinnin mittaamiseksi.
Mittareiden, teorian ja tiedon lisäksi Johanna Lehtinen sai paljon hyvää itselleen:
− Sain uudelleen yhteyden itseeni. Vaikka olen edelleen suorittaja, olen nyt itsemyötätuntoisempi ja hellempi itseäni kohtaan. Se vapautti minussa paljon energiaa tehdä itselleni merkityksellisiä asioita. Valmistuin vasta koulutuksesta, ja nyt minun tulee pysähtyä ja jäsentää mieleni ja tunteeni uudelleen uuden tiedon valossa. Olen kuin telakalla oleva vene, joka saa pian bensaa lisää ja lähtee ulapalle. Minä lähden taas pian, kun suuntani kirkastuu!