Koulutuksen myötä Satu Strömberg sanoitti arvonsa uudelleen ja sai työkaluja esihenkilötyöhönsä Kansallisoopperaan.
Taustalta kuuluu pienen lapsen ääni. Satu Strömberg vastaa puhelimeen iloisena: hyvin on aikaa nyt, äitini katsoo pienen perään.
Meidän on tarkoitus puhua siitä, millainen matka Joyllan Positive Psychology Practitioner™ -koulutus hänelle oli loppuvuodesta 2020 kesään 2021.
Taustaksi tiedän, että Satu on kauppatieteilijä, muusikko ja Kansallisoopperan lauluosaston päällikkö. Hänen blogistaan olen lukenut, että hän on sanojensa mukaan oman polun etsijä, löytäjä ja kulkija, tunnollinen suorittaja.
– Muistan, kun aloin jo teininä pohtia, että voisiko kehittymistä ja oppimista tarkastella vahvuuksien kautta virheiden sijaan. Aloitin viulunsoiton 3-vuotiaana ja 20-vuotiaaksi asti tähtäsin tavoitteellisesti ammattilaiseksi virheisiin keskittyen opettajien ohjeistuksella. Suorituskeskeisyys on ollut aina läsnä.
Kuten myös esiintymisjännitys. Ei uskoisi, sillä Satulla on takanaan satoja, ellei tuhansia, esiintymisiä yksin ja muiden muusikoiden kanssa.
– Pelkäsin ja jännitin virheitä ja epäonnistumisia valtavasti! Vasta viime vuosina olen alkanut suhtautua esiintymiseen lempeämmin. Olen esiintyessäni tarinankertoja ja tunnelman välittäjä, en suorittaja.
IDEAALI-MINÄN HAHMOTTELUA
Joyllan koulutukseen hän ajautui halutessaan tietoa ja tutkimustuloksia ”mutu-tuntumalleen” – siihen että positiivisiin asioihin keskittyminen edistää oppimista ja tavoitteisiin pääsyä.
– Joyllan koulutus oli kokonaisvaltaisin koulutuskokonaisuus, jonka löysin, ja se järjestettiin yhteistyössä Tampereen kesäyliopiston kanssa. Odotin, että koulutuksesta saan kovaa tutkimustuloksin todistettua faktaa ja konkreettisia työkaluja esihenkilötyöhön vietäväksi.
Näitä kaikkia hän kokee saaneensa ja enemmänkin. Itsemyötätunto, vahvuuksien tunnistaminen ja työn merkityksellisyyden teemat olivat puhuttelevimpia.
Hetkeksi Satu hiljenee.
– Vaikka sisällöt olivat mielekkäitä, elämässäni oli melko paineinen aika. Korona vaikutti todella merkittävästi työhömme luovalla alalla ja epävarmuus oli koko ajan läsnä. Minulla oli lisäksi henkilökohtaista murhetta ja pieni lapsi. Pohdin usein, jaksanko ja pystynkö penkomaan elämääni nyt positiivisen kautta, luoko se hyvää vai lisääkö painetta?
Nyt hän on kiitollinen käymästään matkasta ja tietää opintojen tuovan hyvää pitkäksi aikaa. Opintomatkan huipennuksena hän toteutti lopputyönsä Paras mahdollinen minä -harjoituksen ympärille.
– Juuri silloin, kun yritin vain pysyä kasassa, pakotin itseni pohtimaan parasta mahdollista versiota itsestäni. Kirjoitin tuntojani auki ja sanoitin dialogia itseni kanssa: kuinka kaukana olen ”parhaasta versiostani”? Ymmärsin, että ideaali-minä ei olekaan kovin kaukana nykyisestä minästä, olen jo mitä haluan olla. Se oli tärkeä huomata ja ymmärtää!
HAPPINAAMARI ENSIN ITSELLE, SITTEN MUILLE
Koronan tuomat esityssulut ovat henkisesti valtavan raskaita esiintyjille ja koko Kansallisoopperan henkilöstölle. Satulla on kuutisenkymmentä suoraa alaista, joiden jaksamista ja uskoa tulevaan hänen tulee esihenkilönä kannatella.
– Kun ympärillä on paljon väsymystä, turhautumista ja negatiivisia tunteita, minun on osattava suojata itseni niiltä pystyäkseni tsemppaamaan ja tukemaan alaisiani. Olen herkkä aistimaan ihmisten tunnetiloja, mutta minun tulee pystyä katsomaan itseäni askeleen kauempaa – en voi lähteä negatiiviseen mukaan. Silloin en voi johtaa, auttaa enkä kannustaa näinä vaikeina aikoina.
Hän käyttää lentokoneista tuttua fraasia; happinaamari on ensin asetettava itselle ja vasta sen jälkeen muille. Happinaamarina hänelle toimivat pysähtyminen luonnossa, kiitollisuusharjoitukset, hyvän huomaaminen, hyvä uni, ravinto ja liikunta.
– Tottahan se on, että minulla on monta rautaa tulessa ja olen luonteeltani innostuja. Palaudun tekemällä, joka on samalla tanssimista veitsenterällä ylikuormituksen ja työn imun keskellä. Se on varmasti elinikäinen oppimispolkuni, mutta nyt opintojen myötä tunnistan ja havainnoin voimavarojani entistä paremmin.
Positiivisen psykologian opeille olisi Satun mukaan suuri tarve luovien alojen ammattilaisille erityisesti itsetuntemuksen lisäämisessä ja terveen itsetunnon luomisessa. Hänen mielestään jokaisen tulisi harjoittaa itsetutkiskelua, ettei käsitys itsestä muodostuisi muiden ohjaamana.
– Esimerkiksi laulajat käyvät koelauluissa ja saavat raadilta suoran arvion taidoistaan. Usein laulajat näkevät itsessään raadin tai opettajan piirtämän kuvan sen sijaan, että tutkailisivat itse itseään. Taiteilijoilla olisi ehdottomasti tarvetta systemaattiselle mentaalivalmennukselle, samaan tapaan kuin urheilijoilla. Työ tähtää samalla tavoin tavoitteisiin ja on hyvin paineistettua ja suorituskeskeistä.
TUNTEILLE LÖYTYIVÄT SANAT
Innostunut ja pohdiskeleva keskustelumme alkaa olla lopuillaan. Minulla on kuitenkin tunne, että jotain vielä puuttuu kokonaisuuden sinetistä. Mitä haluat tehdä jatkossa?
– Elämme nyt kriisissä ja aikakäsitteemme on muuttunut. Elämme luovilla aloilla koronan vuoksi päivä kerrallaan -metodilla jatkuvan epävarmuuden keskellä. Opintojen ja koronan myötä olen ymmärtänyt nauttivani eniten siitä, kun saan tukea ja auttaa toisia onnistumaan ja loistamaan. Sparraaminen ja mahdollistaminen on minulle tärkeää ja palkitsevaa. Sillä ei ole väliä, teenkö sitä esihenkilönä tai muussa roolissa.
Kuuntelen hetken ja kommentoin: Tuohan on suuri oivallus!
– Hyvänen aika, nyt minä sain sen sanoitettua! Sehän on yksi suurimmista arvoistani. Olen tehnyt paljon arvotyöskentelyä, mutten koskaan ole saanut sanoitettua ydintä. Vihdoin koulutuksen myötä minulla on tähän tunteeseen oikeat sanat. Tiedän, että jatkossa teen tiedostamattakin omien arvojeni mukaisia valintoja ja ohjaudun tekemään minulle merkityksellistä työtä. Teen mielekästä työtä jo nyt, mutta työvuosia on vielä paljon jäljellä.
Päätämme puhelun suuriin oivalluksiin inspiroivasta keskustelusta kiittäen. Minäkin tein juuri suuren oivalluksen. Haltioidun ihmisten kohtaamisista ja siitä, miten Joyllan positiivisen psykologian koulutus on mullistanut heidän ajatteluaan ja elämäänsä.